Toivon joulupukilta persoonaa

Kun pieni olin, ootin innokkaasti joulua,
äiti laittoi kodin kauniiks, eikä ollut koulua.
Ja kun joulupukki tuli, pitkään jakoi lahjojaan,
vaan pukin pois jo mentyä,
mietti pienen mieli, miten maailma toimiikaan.

Mä itkin, miten kiltti aina joulupukki on,
kun moni hieno lahja on niin ansaitsematon.
Mitä hyvää olin tehnyt vuoden varrella,
ja miksi juuri mulla oli perhe niin ihmeen ihana?

Nyt toivon joulupukilta persoonaa, joka näyttäisi minulta;
hän tekisi asiat hyvin myöskin arjen paineessa.
Se ihminen olisi toisille lempeä ja mukava.
Jos sä joulun henki voisit koskettaa taas mun sielua.

Siis mitä tahtoo joulupukilta aikuinen mies?
Persoonan, jolla hellii voisi toisii kukaties.
Toivoisin, että valkoinen joulu mukanaan tois
myös puhtaan valkoisen mielen,
josta pyyhitty ois kaikki pettymykset pois.

Ferrarin punaista joulua yhtään kaipaa en,
ei ole kaunis ulkokuori mitä tarvitsen.
Nurkkiin kaikenlaista krääsää en mä kaipaa lain,
mä tahdon omaksein koko elämäksi joulumielen vain.

Nyt toivon joulupukilta persoonaa, joka näyttäisi minulta;
hän tekisi asiat hyvin myöskin arjen paineessa.
Se ihminen olisi toisille lempeä ja mukava.
Jos sä joulun henki voisit koskettaa taas mun sielua.

On sieluni kuin varpunen tuo jouluaamuna,
se tarttee hengen ravintoo, jotta vois kukoistaa.
Tahtoisin olla voimakas, mutta heikko niin mä oon,
en parempaan vain pysty mä;
en pukin osaa saanut vaan ihmiskohtalon.

On paljon luonnonvaroi, jotka joskus ehtyvät,
anteeksantamus ja kiitollisuus koskaan eivät.
Jouluksi toivotan kauniita ajatuksii,
niissä paljon voimaa on, joka hiljaisesti aukoo uksii.

Nyt toivon joulupukilta persoonaa, joka näyttäisi minulta;
hän tekisi asiat hyvin myöskin arjen paineessa.
Se ihminen olisi toisille lempeä ja mukava.
Jos sä joulun henki voisit koskettaa taas mun sielua.

(6.12.2011)