Kohottavuuksien sävyjä

Tenhoova taivas ja kuu,
veit minut sinne,
mistä ihmeitä avautuu.
Seesteinen onnellisuus,
rantalumessa I love you.

Ei ollut se sinun syy,
lämpöinen hottis,
et pakkaseen sukset hyytyy.
Ristiin ne sit menikin
maanteillä meillä ainakin.

Virheitä tehtiin toki,
rakkaus päättyi, kun
huonot loitsut maailma hoki.
Rinteitä kun vain jatkuu,
elämän logiikka uupuu.

Sun kyyneleet nyt leijumalla
hiutaleina taivahalla,
kuiskii mulle anteeks annoit,
vaikka paljon vuoksein kannoit.

En voi edes käsittää,
mitä vois olla
mulla ilman sun elämää.
Sä muutit olennaisen,
teit musta taas kokonaisen.

Kaikista riemukkaista
hetkistä kiitos,
sateenkaaren kaunein kaista.
Me oltiin eläväinen,
ah niin loistokas keväinen.

Anteeks, et vähättelin,
vihoittelinkin,
panin vasten seinää selin.
Vasta nyt mä ymmärsin,
miten sisintäs loukkasin.

Sun kyyneleet nyt leijumalla
hiutaleina taivahalla,
kuiskii mulle anteeks annoit,
vaikka paljon vuoksein kannoit.

(14.2.2010)