Ajatukset vievät santaan

Kävelemme pitkin meren rantaa,
sä ja mä ja hiuksissamme santaa.
Sormessasi sormus muttet huomaa,
unessa se laitettiin sun huomaan.

Erilainen totuus on kuin uni,
piittaamatta siit uneksittuni
tahdon jakaa kanssas ees tän hetken,
toivoen sen kestävän läpi koko elämän,
jolloin tietäisimme vihdoin, et ken.

Ajatusten meri ja hiekka sen kaveri,
on jäljet toiset kuin kumpikaan meistä kuvitteli.
Sen opetus on tässä, on totuus elämässä
suhteessa siihen, mitä on ollut ymmärtämässä.
Mun ajatukset vievät santaan
ja nyt huomaan, mitä pystynyt en antaan.

Vaikee joskus ymmärtää on toista,
kun ei mieltä ole samanmoista.
Kömpelyydet anna anteeks multa,
parast aikaa vievät jos ne sulta.

Keskitytään siihen, mikä hyvää
toises on ja et se on pysyvää.
Sisimmässä jotakin heleää;
ei tiedä moni niekka, on kaikis kultahiekkaa,
siksi onnellisuus meissä elää.

Ajatusten meri ja hiekka sen kaveri,
on jäljet toiset kuin kumpikaan meistä kuvitteli.
Sen opetus on, että on totuus lähdevettä:
se virkistää, mut löytyminen vaatiikin pilkettä.
Jos homma menee vielä puihin,
rakastin sua paljon, verrattuna tota muihin.

(18.1.2009)